Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

RSS

- Jerry -
22.12.2009 15:17 | Olivia

- Jatkoa edelliseen -

Kun saavuimme Tomin kanssa meille, menimme suoraan majatalon vastaanotolle tarkistamaan, että tarvittaisiinko meitä.
- Hei, mitäs nuoripari ? Hans tervehti meitä, kun kävelimme Tomin kanssa käsikädessä vastaanottotiskin luo jossa Hans hääräili kirjoitellessaan jotain papereita.
- Mooi, Tom sanoi ja hymyili isälleni.
- Mo, sanoin äkäisesti.
Tom tökkäsi minua kevyesti kylkeen kyynärpäällään.
- Siis moi. Tarvitaanko meitä nyt täällä ? vaihdoin äänensävyni ja puhetyylini ystävällisemmäksi.
Tom hymyili ja katsoi minua.
- Ei teitä nyt välttämättä tarvita, sain palkattua apua, Hans sanoi iloisesti hymyillen ja syventyi sitten taas papereihin.
- Selvä, me mennään sitten meille, sanoin ja tartuin taas Tomin käteen.
Lähdimme ulos keltaisen majatalon ovista ja kävelimme pihan läpi majatalon takana olevan talon luo. Se oli meidän talomme. Uusi ja tyylikäs keltainen sekin. Kaivoin avaimeni laukustani ja avasin oven.
Kompastuin valkoisiin tennareihini jotka olin jättänyt keskelle lattiaa. Tumps.
- Auts, sanoin huvittuneena.
- Voinko auttaa arvon neidin ylös, Tom kysyi nauraen ja ojensi kätensä vetääkseen minut ylös.
Tartuin käteen mutta vetäisinkin myös Tomin lattialle. Siinä makasimme jonkin aikaa suudellen toisiamme, keskellä eteisen lattiaa. Voi kuinka rakastinkaan tuota poikaa. Silitin Tomin mustia silmille ulottuvia hiuksia.
- Pitäisköhän meidän paeta sun huoneesees ennenku Hans tai Annmarie tulee ? Tom kuiskutti korvaani
- Mmm.. Ehkä, sanoin, suljin silmäni ja nautin vielä tästä hetkestä.
Sitten Tom nousi ylös ja nosti minutkin pystyyn, tällä kertaa onnistuneesti. Tom heitti mustat tennarinsa pois jalastaan ja meni jo edeltä huoneeseeni. Minä jäin siivoilemaan vielä eteisestä muutamia kenkiäni, ettei joku muukin kompastuisi.
Menin huoneeseeni, jossa Tom istui sängyllä pieni koiranpentu sylissään. Kun Tom huomasi minun seisovan huoneeni ovella hän nousi seisomaan ja tuli luokseni.
- Ostin sulle joululahjan, tosin vähän etuajassa, Tom sanoi hymyillen ja ojensi vaalean mopsinpennun syliini.
- Oi kulta ei sun todellakaan olis tarvinnu, sanoin ja suutelin poikaa.
- Mä haluun hemmotella sua, poika sanoi. - Sitä paitsi sä oot niin monesti kadulla tollasen nähdessäs alkanu selittää siitä miten sä haluisit tollasen, niin mä päätin olla mukava ja ostaa sit sulle tommosen söpöläisen.
- Kiitos paljon, sanoin hymyillen, katse koirassa.
- Sen nimi on muuten Mandy, Tom sanoi ja silitti sylissäni olevaa koiraa.
- Hei Mandy, mä oon sun uus äiti, sanoin hihittäen.
Laskin koiran maahan. Onneksi minulla oli vielä entisen koirani vanhat tarvikkeet tallessa, vain ruokaa pitäisi tähän hätään käydä ostamassa. Tomin kännykkä soi.
- Haloo, Tom vastasi puhelimeen.
- Huoh, sanoin hiljaa alakuloiseen sävyyn, olin varma että Tomin olisi aika lähteä.
- Ai moi mutsi. Okei mä tuun, Tom sanoi ja lopetti puhelun.
- Ai se oli sun äiti. Pitääks sun mennä kotiin vai ? kysyin ja silittelin maassa olevaa Mandya.
- Mutsi soitti ja pyys mut apuun kaupalle, Tom selitti.
Tomin vanhemmilla oli uusi vasta noin vuoden kaupungissa toiminut eläinkauppa.
- Aaa niin joo, kaupal on varmaan paljon asiakkaita, näin joulunalla, sopersin.
- Jees, no mä tuun huomenna käymään, Tom sanoi ja suuteli mua hellästi.
- Moimmoi, sanoin ja otin koiranpennun syliini Tomin lähdettyä.
- Mitäs me sun kanssas tehään ? kysyin koiralta lempeästi.
Mandy päästi pienen suloisen haukahduksen.
Otin koiran kainalooni ja lähdin eteiseen. Laitoin kengät jalkaani, sieppasin takin mukaan ja lähdin käymään majatalon vastaanotolla. Hans oli majatalon edustalla tekemässä lumitöitä.
- Hei Olivia, mikäs toi on ? isäni kysyi ja osoitti kainalossani olevaa koiraa.
- Sain sen Tomilta joululahjaks. Sen nimi on Mandy, sanoin hymyillen ja silitin nappisilmän päätä.
- No johan on , se poikahan lahjoo sut pilalle, Hans sanoi hymyillen.
- Pyh, sanoin ja lähdin sisälle.
Heti ovesta sisälle mennessä ensimmäisenä tuli eteen vastaanotto tila, jossa toimi myös kahvila. Tilassa oli pieniä pöytiä, televisio ja vastaanottotiski, jonka takana äitini Annmarie olikin hääräilemässä.
- Moi äiti, sanoin hymyillen.
- Ai hei, mikäs tuo on? Annmarie kysyi esittäen tietämätöntä. (todellisuudessa Hans ja Annmarie tiesivät Tomin ostavan Olivialle koiran)
- Lahja Tomilta, sanoin ja vinkkasin silmää.
- Onpa suloinen, Annmarie sanoi ja ojensi kätensä tiskin yli ja silitti melkein nukkuvan koiran päätä.
- Voisitko viedä minut käymään eläinkaupassa ostamassa Mandylle vähän tarvikkeita ? kysyin äidiltäni.
- Voinhan minä, äiti sanoi ja tuli pois tiskin takaa. - Odotahan hetki, niin haen takkini.

***
Istuin auton takapenkillä Mandy sylissäni.
Katselin kaupungin lumisia maisemia ja näin paljon tuttuja jouluostoksilla. Ajaessamme erään puiston ohi näin puistossa ystäväni Amelian ja hänen poikaystävänsä Jamesin.
Pian saavuimme Tomin vanhempien eläinkaupan pihaan.
- Tässä on hieman rahaa, Annmarie sanoi ja ojensi muutaman setelin minulle.
- Kiiiitos, sanoin ja hymyilin.
- Käyn tossa viereisessä marketissa ja tossa askartelupuodissa, soittele kun voin tulla hakemaan sut, äiti sanoi.
Hyppäsin ulos autosta uusi koira sylissäni ja kävelin pieneen eläinkauppaan. Kuului kilahdus kun avasin oven. Kaupassa oli ihanan lämmin ja kotoisa tunnelma.
- Hei Olivia, kassalla oleva Tomin äiti Betty sanoi.
- Moi. Voisitko vahtia Mandya hetkisen ? kysyin hymyillen.
- Tottahan toki, Betty sanoi ja otti koiran syliinsä.
Kävelin koiranruoka hyllyn luo ja otin säkin ruokaa.
Kiertelin kaupassa ja katselin koirien tarvikkeita.
Mukaan lähti uusi kaulapanta, hihna, pari lelua, koiran ulkoasu ja tietysti ne ruoat joita olin tullut ostamaan.
Maksoin tavarat kassalla ja laitoin Mandylle uuden kaulapannan kaulaan ja kytkin hihnan siihen. Otin toiseen käteeni ostoskassit (ja toisella kädellä siis talutin Mandya xD)
- Hyvää joulua ja sanohan äidillesi terveisiä, Betty sanoi juuri kun olin avaamassa ovea lähteäkseni.
- Kuin myös, kerrotaan terveiset, sanoin ja käännyin vielä katsomaan naista. Sanoin vielä heipat ja lähdimme Mondyn kanssa ulos raikkaaseen talvisäähän. Soitin äidilleni ja ilmoitin olevani valmis kotiinlähtöä varten.
Äidilläni oli vielä ostokset kesken joten jouduin odottamaan hetken. Seisoskelimme Mondyn kanssa eläinkaupan pihalla. Tuttu auto kurvasi parkkipaikalle. Jasse ja hänen pikkusiskonsa Jessica hyppäsivät ulos autosta. Jessica oli ollut koko ikänsä minun kanssani samalla luokalla. Aluksi emme tulleet juttuun ollenkaan mutta nyt yläasteella tutustuimme toisiimme ja meistä tuli ihan hyvät kaverit.
- Moi, Jessica huusi kaukaa ja ryntäsi luokseni.
- Moooi. Tulitteko hevosille jotain ostamaan ? kysyin.
- Joo tultiin. Aivan ihana koira ! Jessica huudahti.
- Hehe. Sen nimi on Mandy. Sain sen tänää Tomilta lahjaks, sanoin hieman leijuvaan sävyyn.
- Mitäh ?! Jessica ei voinut uskoa korviaan. - Siis Tomi osti sulle koiran. Just joo.
- Moi Olivia, Jasse sanoi kun viimein ennätti paikalle.
- Moro, sanoin Jasselle hymyillen.
- Ai onpa suloinen koira, Jasse sanoi ja silitti Mandyn lyhyttä turkkia.
- Niinpä. Mäkin haluun tollasen, Jessica sanoi.
- Noniin mennäänhän nyt, Jasse sanoi.
- Moikka Olivia, Jessica huikkasi.
- Moimoi. Ainiin hei Jasse, tuun vielä tänään käymään tallilla, ilmoitin.
- Okei, no sehän sopii, Jasse sanoi ja avasi liikkeen oven.
- Moikka, huikkasin.
- Moimoi, Jasse ja Jessica sanoivat samanaikaisesti.
Äitini ajoi eläinkaupan pihaan. Avasin auton oven, nostin koiran penkille ja hyppäsin itsekin kyytiin.
- No mitäs ostit ? Annmarie kysyi samalla kun kaasutti pois parkkipaikalta.
- Vähän kaikenlaista, sanoin salaperäisellä äänellä. - Haluaisin kohta mennä tallille.
Iso sininen pakettiauto jossa oli sivussa eläinkaupan logo ajoi meitä vastaan. Autossa istui Tom ja hänen isänsä Eric. Vilkutin ikkunasta , mutta en ollut varma näkivätkö he.
- No sehän sopii, haluutko tallille heti ? Äiti kysyi.
- Juu kyllä vaik, sanoin. - Ainiin Betty lähetti terveisiä..

***
Olin juuri saanut Calvinin harjattua ja varusteet laitettua. Olin jälleen päättänyt lähteä maastoon. Otin kotoa mukaan Nellien tonttulakin ja laitoin sen Calvinin päähän.
- Sähän oot melkonen komistus, lepertelin ruunalle.
Talutin Calvinin ulos lumisateeseen. Kiristin satulavyön ja hyppäsin selkään. Oikaisin vielä kypärääni ja sitten lähdimme maastoon. Lunta tuli aivan järjettömän paljon. Pakkasta ei kuitenkaan ollut kamalan paljoa ja tuuli oli tyyntynyt. Oli ihanan leuto sää. Ratsastimme metsään ja kehoitin Calvinin raviin. En jaksanut lähteä minnekään kauas, vaan ratsastimme metsässä samoja polkuja edestakaisin sikin sokin. Välillä laukkasimme, ravasimme ja toisinaan myös tölttäsimme.
Calvin oli perinyt töltin emältään, joka oli islanninhevonen. Töltti oli ihanan tasaista.
Pian ratsastimme eräälle lumiselle niitylle jossa oli iso maastoesterata. Olimme Calvinin kanssa aivan niityn reunalla ja hämärästi näin lumipyryn keskellä hevosen. En nähnyt oliko sillä ratsastajaa. Kehoitin Calvinin eteenpäin. Ratsastin niin lähelle, että näin jotain. Hevosella ratsasti joku poika.
- Moi, huusin jonkun matkan päästä.
- Moi Olivia, poika huusi.
- Kuka ihme sä oot ? huusin kummastuneena.
- Mä oon Jerry tallilta, poika huusi.
- Aaa sä oot se Williamin veli ! sanoin ratsastettuani lähemmäs.
- Joo niin oon, otetaanko laukkakisa ? Jerry kysyi.
- No mikäs siinä, sanoin ja kohautin hartioitani.
- Hyvä, tuolta päästä niittyä tonne päähän, Jerry osoitti.
- Selvä, sanoin ja ajattelin tämän olevan varma häviö. Ravasimme aluksi lähtöpaikalle, josta Jerryn laskettua viiteen lähdimme laukkaamaan niityn toiseen päähän.
Aluksi kestimme Calvinin kanssa ihan hyvin Jerryn ja Cherryn perässä mutta sitten Cherry meni reilusti ohi.
Lopulta kun tulimme Calvinin kanssa maaliin Jerryllä oli voittajan virne kasvoillaan.
- No kukas on mestari, poika sanoi ja vinkkasi silmää.
- Ugh.. No joo tuuria toi oli, sanoin. - Pitäis varmaan kohta palata tallille..

Matkalla juttelimme Jerryn kanssa kaikenlaista, enimmäkseen kyselimme toisiltamme kaikkea ja tutustuimme toisiimme. Jerry oli erittäin herttainen poika, mutta minullahan oli jo Tom..

***
Harjasin Calvinin ja vein sen varusteet satulahuoneeseen.
Vein hevosen vielä ulos, Jerry lupasi sitten illemmalla viedä sen sisään ja antaa sille ruoat.

Juttelin Jerryn kanssa vielä jotain pientä ennen kuin lähdin kävelemään kotiin, jossa Mandy odotti minua huoneessani..

Illalla ennen nukkumaan menoa mietin Jerryä ja yrittäessäni käydä nukkumaan mietin vain tuota ihanaa poikaa. En saanut häntä pois mielestäni.
Pääni oli aivan pyörällä. Nukahdin vasta aamuyöllä pyörittyäni monia tunteja sängyssä.


 - Olivia | Kommentoi



- Tom, Calvin ja Majatalo -
22.12.2009 11:37 | Olivia

Heräsin kahdeksalta, kun äitini tuli herättämään minut.
- Olivia herää ! Sun täytyy tulla auttamaan meitä majatalon koristelussa, äitini Annmarie sanoi ja nyki minua ylös sängystä.
- Eiih ! Mä haluun nukkua ! sanoin puoliksi vielä unessa.
- Majatalon asukkaat tulevat huomenna ja meillä on vielä täysi kaaos päällä, Olivia sun on pakko auttaa mua ja isääs, äitini sanoi ja katosi keittiöön.
- Argh ! karjaisin ja hyppäsin ylös sängystä.
Laahustin keittiöön ja sieppasin mandariinin. Äitini oli keittiössä tekemässä aamiaista ja isäni oli lähtenyt hoitamaan hevosia, koska hevostenhoitaja oli sairastunut.
Menin huoneeseeni ja mutustelin mandariinia samalla. Avasin vaatekaappini ja otin sieltä harmaan topin, keltaisen hupparin ja vaaleat farkkuleggingsit. Asetin vaatteet sängylleni. Otin kylpytakkini, pyyhkeeni ja muut suihkukamat ja lampsin suihkuun. Lämmin vesi virtasi pitkin vartaloani. Mietin mitä tekisin tänään. En keksinyt mitään erikoista tekemistä itselleni, mutta sen tiesin, että tänään haluaisin mennä taas katsomaan Calvinia.
Kun viimein pääsin pois suihkusta marssin suoraan omaan huoneeseeni pukeutumaan. Kuivasin hiukseni pyyhkeeseen, mutten jaksanut vielä föönata niitä. Menin keittiöön, jossa äitini Annmarie ja isäni Hans söivät aamiaista.
- Hei Olivia tuu pöytään, Hans sanoi.
- Mmmm, mumisin vieläkin erittäin väsyneenä.
- Olivia tuu sitten majatalon vastaanotolle, kun oot syönyt, Annmarie sanoi ja nousi pöydästä.
- Njooo kai se on pakko, sanoin ja tungin paahtoleipää suuhuni.
Äiti katosi keittiöstä.
- Äidilläs on paineita majatalon menestyksen kanssa, ei kannata säikähtää jos se on hermona, Hans sanoi.
- Joooh, sen on näkönenki, mumisin ja ryystin tuoremehua.
- Jo kaksi majatalon työntekijää on sairaana, niin ja tietysti hevostenhoitajakin ilmoitti tänään aamulla olevansa sairas, joten toivon, että sä hoidat tänään kaikki hevoset, Hans sanoi vakavana mutta sitten hymyili leppoisasti.
- Njoo kyllä mä hevoset hoitaa voin, mut just nyt en jaksais mitään jouluvalmisteluja, sanoin masentuneeseen sävyyn.
- No.. kyllä sä vähän auttaa voisit, Hans sanoi, nousi pöydästä ja keräsi likaiset astiat ja latoi ne tiskikoneeseen.
- No joo, sanoin tympääntyneenä.
Lampsin huoneeseeni ja olin raivokohtauksen partaalla. En ehtisi tänään varmaan edes ratsastaa Calvinilla. Paiskasin huoneeni valkoisen oven kiinni. Etsin iPodini yöpöytäni laatikosta ja kytkin sen kaiuttimiin. Laitoin musiikin niin kovalle, etten enää edes kuulisi omia ajatuksiani. Pian musiikin iloinen sävelmä tarttui päähäni ja aloinkin olemaan jo hyvällä tuulella. Lauleskelin samalla kun pukeuduin, laitoin hiuksiani ja meikkasin. Tanssahtelin välillä huoneeni lattialla ja tuntui, kuin en olisi tänään ollutkaan huonolla tuulella.
Oveeni koputettiin.
- Sisään, sanoin tympääntyneenä, siitä kun minua uskallettiin häiritä.
Tom asteli huoneeseeni hymyillen.
- Tom ! huudahdin ja syöksyin halaamaan poikaystävääni.
- Moi kulta, Tom sanoi ja suuteli minua.
- Sun piti tulla vasta ylihuomenna, sanoin ja rutistin Tomin kiinni itseeni. - Tai siis hyvä vaan ku tulit jo, mulla on ollu ihan kauhea ikävä.
- Joo no mut tässä ollaan, Tom sanoi ja vinkkasi silmää.
Suutelin poikaa.
- Mä toin sulle tuliaisiakin, Tom sanoi iloisesti ja kävi hakemassa muovipussin eteisestä.
- Hei ei sun olis tarvinnu, sanoin.
Tom painoi sormensa huulilleni vaientaakseen minut. - Kyllä tarttee..
- Pyh, sanoin ja halasin vielä Tomia, joka etsi muovipussin pohjalta jotain.
- Noniin tässä, Tom sanoi hymyillen ja ojensi mulle pienen korurasian.
Avasin rasian.
- Oi tää on ihana, sanoin ja pujotin rannekorun ranteeseeni hymyillen.
- Hyvä jos pidät siitä kulta, Tom sanoi ja halasi minua.
- Mä rakastan tätä, ja sua myös, sanoin halatessani Tomia.
Huoneeni ovi aukesi ja Annmarie asteli sisälle huoneeseeni.
- Kas moi Tom, ootkin palannut Suomeen, äitini sanoi.
- Juu, just tunti sitten tulin kotiin ja siitä suoraan tänne, Tom sanoi aurinkoisesti.
- Hieno juttu, Olivia sun pitäis nyt tulla apuun, äitini sanoi tomerana.
- Joo, kyllä äiti, huokasin.
Äitini katosi huoneestani.
- Anna tää mutsilles, Tom sanoi hymyillen ja ojensi minulle jonkun paketin.
- Ööh okei, sanoin hymyillen.
- Mun pitää nyt mennä, ja sullakin on näköjään tekemistä, Tom sanoi ja suuteli mua hellästi.
- Joo, nähäänkö vielä illalla ? kysyin pää pyörällä kaikesta.
- Jep. Mä soittelen sulle, Tom sanoi ja vinkkasi taas silmää.
- Mä rakastan sua, sanoin ja kiiruhdin vielä ovelle suutelemaan poikaystävääni.
- Mäki sua hani, Tom sanoi, suuteli mua vielä kiihkeästi ja katosi sitten ulos lumisateeseen.

***
Keikuin korkeilla tikkailla ja koristelin majatalomme aulaa.
Ripustelin katonrajaan kimmeltäviä koristenauhoja ja palloja.
Pian oli valmista. Olin koristellut majataloa kohta jo kaksi tuntia ja olin aivan puhki.
Laahustin majatalon ravintolan takahuoneeseen.
- Hei isipappa, sanoin ja repesin nauruun. - Saanko nyt mennä katsomaan Calvinia ? Kysyin edelleen hihittäen.
- No jos oot saanut koristelun loppuun ja hoitanut hevoset, niin joo kyllä voit, Hans tokaisi ja jatkoi ruoan valmistusta.

Katosin keittiöstä mitään sanomatta ja raahasin itseni talliin.
Vein hevoset ulos ja siivosin karsinat.
Sitten menin sisälle ja lampsin omaan huoneeseeni vaihtamaan ratsastusvaatteet. Laitoin tänään pinkkiruudulliset kokopaikkaratsastushousut ja valkoisen hupparin. Eteisestä nappasin itselleni ruskean toppaliivin jonka pujotin ylleni.
Kävin vielä hakemassa iPodini omasta huoneestani ja etsin kuulokkeet. Otin laukun huoneeni lattialta ja kävin hakemassa keittiöstä evästä tallille mukaan.

***
Saavuin tallin pihaan. Sammutin iPodini ja otin kuulokkeet pois korviltani. Avasin laukkuni ja pujotin soittimen sinne. Kävelin suoraan talliin. Ketään ei näkynyt missään. Vein laukkuni hoitajien huoneeseen ja lähdin ulos.
Löysinkin Jassen ulkonta tekemästä lumitöitä.
- Mooikka, huikkasin iloisesti.
- Hei sähän tulitkin aikaisin, luulin että tulisit vasta illalla, Jasse sanoi hymyillen.
- Juu tulin nyt vaikka taisin eilen sanoa tulevani vasta myöhään. Voinks mä mennä Calvinin kanssa maastoon taas ? kysyin iloisesti.
- Tottahan toki, ei mulla mitään sitä vastaan ole, Jasse sanoi ja heitti lapiollisen lunta tien reunaan.
Katosin mitään sanomatta talliin. Otin riimun ja lähdin hakemaan Calvinia tarhasta. Ruuna käveli nätisti vierelläni talliin. Talutin Calvinin sen omaan karsinaan ja irrotin riimunnarun. Vein riimunnarun paikalleen ja hain samalla pojan harjat. Harjailin ruunaa pitkin, tasaisin vedoin. Calvin nautti kaikessa rauhassa harjauksesta ja siitä kun juttelin sille. Puhdistin kaviot (jotka se nosti kiltisti). Vein harjat pois ja
kävin hakemassa ruunan varusteet satulahuoneesta.
Laitoin ruunalle nopeasti varusteet päälle ja kävin hakemassa omat varusteeni survoin kypärän päähäni ja menin hakemaan Calvinin karsinasta. Talutin hevosen tallin pihalle ja kiristin satulavyötä muutamalla reiällä. Mittasin jalustimet sopiviksi ja hyppäsin selkään. Oikaisin kypärääni ja vedin hanskani paremmin käsiin. Vilkutin Jasselle ja kehoitin Calvinin käyntiin.
Lähdimme pois tallialueelta, kohti metsää. Oikaisimme erään pellon kautta metsäpolulle. Kehoitin ruunaa siirtymään raviin, ja se lähtikin raviin kiltisti. Ravailimme hetken jonka jälkeen käskin hevosta nostamaan laukan. Laukka keinui mukavasti. Yritin istua mahdollisimman syvälle satulaan. Ratsastimme edelleen kapealla polulla jota ympäröivät sadat kaljut koivut, tuuheat vihreät kuuset ja männyt. Pian edessä oli iso kiemurainen mäki. Laukkasimme huimaa vauhtia polkua pitkin ja pujottelimme puiden välissä. Tämä se vasta oli elämää. Tuuli kirvoitti jälleen vedet silmiini ja Calvinin pitkäksi kasvatettu harja hulmusi villisti tuulessa. Lumi pöllysi takanamme.
Olimme pian korkean mäen huipulla, aukiolla jossa ei ollut yhtään puuta. Korkealta näkyi kaikki. Näin sieltä majatalomme, Jassen tallin, ja toiseen suuntaan katsoessani näin hämärästi myös kaupungin keskustan. Niin lähellä olimme kaupunkia. Taputin Calvinia kaulalle.
- Hyvä poika, sanoin ja kumarruin halaamaan hevosen kaulaa.
Lähdimme kävelemään takaisin päin. Kun olimme menneet äskeisen mäen takaisin alas lähdimme peltoa pitkin toista polkua kohti. Otin jälleen laukan ja laukkailimme tasaisella polulla lumen pöllytessä takanamme. Edessä oli muutama vanha maastoeste. Ohjasin Calvinin hyppäämään muutaman lahonneen tukin yli. Se hyppäsi hienosti. Kehuin hevosta. Otin käynnin. Kaivoin kännykän taskustani katsoakseni kelloa. Olin huomannut, että olin saanut viisi puhelua. Kaikki Tomilta. Tom oli varmaan jo mennyt meille, koska en ollut vastannut puhelimeen. Laitoin kännykän taskuun ja ohjasin Calvinin takaisin tallille päin.

***
Tallilla otin Calvinilta varusteet pois ja harjasin sen nopeasti.
Muut hevoset olivat vielä ulkona joten vein Calvininkin vielä ulos. Hyvästelin Jassen ja kaikki hevoset. Tom tuli hakemaan minut mopollaan ja lähdimme kohti kotiani..


 - Olivia | Kommentoi



- Uusi Hoitohevonen -
21.12.2009 22:20 | Olivia

kirjoitan tänne samat hoitotarinat, jotka löytyvät myös  täältä !

 

Päivällä, kun olin kaupungilla ystävieni Amelian ja Jamesin kanssa näin kaupan ilmoitustaululla mielenkiintoisen ilmoituksen. Siinä luki erään hevostallin osoite ja muut tiedot, kiinnostuin heti asiasta ja laitoin kännykkääni muistiin puhelinnumeron ja tallin nettisivujen osoitteen. Kotona kävin tallin sivuilla ja löysin aivan ihanan vuonohevosruunan, jolla ei ollut edes hoitajaa. Näpyttelin tallin omistajan Jassen puhelinnumeron kännykkääni ja painoin ‘soita’…

***

Istuin autossa ja juttelin isäni kanssa tallista, jonne nyt olimme matkalla. Intoilin uudesta hoitsustani Calvinista. Isäni mielestä oli ‘täysin älytöntä mennä hoitamaan jonnekin tallille, kun omakin talli oli täynnä täysin samanlaisia otuksia.’ Noh .. Minä olin täysin eri mieltä asiasta.. Rakastin hevosia, etenkin vuoniksia koko sydämestäni, joten olin valmis uhraamaan kaikkeni niiden eteen.
Isäni sammutti auton moottorin. Olimme perillä. Hyppäsin ulos autosta ja jäin seisomaan siihen paikkaan.. Nyt iski outo tunne.. En tiennyt ollenkaan minne mennä. Olo tuntui niin orvolta ja yksinäiseltä.. Isäni tuli ulos autosta.
- Pärjäätkö sä ? Isäni Hans kysyi.
- Kyl mä kai, tokaisin vieläkin hieman hämilläni.
- Soita, kun sut pitää tulla hakemaan, Hans sanoi, hyppäsi autoon ja kaasutti pois tallin pihalta.

Siinä seisoskelin hetken kunnes marssin talliin.
Talli oli nykyaikainen ja tyylikäs.
Jasse olikin juuri siivoamassa jonkun hevosen karsinaa. Menin karsinan ovelle.
- Moi, mä tulin niin pian kuin pääsin… Siis mä oon Olivia, sanoin miltei hengästyneenä ja tuntien itseni jotenkin typeräksi.
- Hei. Kiva kun tulit näin pian, Jasse sanoi hymyillen aurinkoiseen sävyyn.
- Tuota, olen nyt hieman hukassa.. Mitä minun pitäisi nyt tehdä.. ja missä Calvin on? kysyin edelleen aivan hämilläni kaikesta.
- Calvin on karsinassaan, hain sen sisälle odottamaan sinua, Jasse sanoi ja ohjasi minut Calvinin karsinalle.
- Hei pikkuinen, sanoin ja silitin ruunan turpaa.
Lähdin etsimään Calvinin harjoja. Jasse oli näköjään jo kadonnut jonnekin, joten sain tutkia paikkoja kaikessa rauhassa. Pian löysin satulahuoneen.
- Vau, sanoin itsekseni. - Tämähän on hieno !
Otin Calvinin valkoisen harjapakin ja laahustin takaisin ruunan karsinaan. Harjailin uutta hoitsuani pitkin vedoin ja samalla juttelin sille mukavia.
- Ai sähän löysitkin jo Calvinin harjat, hienoa ! Jasse sanoi karsinan ovelta.
- Hui kamala kun mä säikähdin, sanoin. - Niin ja joo kyllä löysin, sanoin hymyillen.
- Hienoa jätän teidät kahden, Jasse sanoi ja katosi jälleen.
Kun olin harjannut Calvinin kävin hakemassa sen varusteet. Heitin sille satulan selkään ja laitoin satulavyön kiinni, mutten vielä kiristänyt sitä kunnolla.
Oli suitsien vuoro. Calvin ei meinannut millään suostua avaamaan suutaan, jotta olisin saanut kuolaimet sen suuhun. Minun piti siis käyttää tehokeinoja. Työnsin sormen sen suuhun ja avasin suun väkisin. Työnsin kuolaimet suuhun ja Calvin alkoi heti maiskuttelemaan niitä.
- No eihän se niin hirveää ollut, tokaisin ja taputin hevosta kaulalle.
Pujotin suitset päähän ja oikaisin korvat jotka litistyivät suitsien alle ( XD) laitoin soljet kiinni ja juttelin taas jotain epämääräistä Calvinille. Kiristin myös satulavyön ja mittasin jalustimet jo valmiiksi sopivan pituisiksi.
- Voi ei.. Mä unohdin ilmoittaa Jasselle, että me lähetään maastoon, sanoin Calvinille. - Pysy siinä, älä käy makaamaan, tai etenkään piehtaroimaan koska sulla on kallis satula selässä, ymmärretty ?
Marssin ulos karsinasta ja suljin oven. Vilkaisin vielä ruunaa leikilläni vihaisesti ja tokaisin - Muista, ei maahan, ei piehtarointia !
Kiertelin tallin läpikotaisin, mutten löytänyt Jassea. Menin ulos ja näin Jassen heti.
- Hei tuota, mä aattelin että voinko lähtee maastoon Calvinin kanssa ? kysyin kasvoillani enkelimäinen ilme.
- Tuota hmm.. totta kai voitte mennä, mut laita heijastinliivi, koska täällä on jo aika pimeää, Jasse sanoi.
- Selvä ja kiitos, ryntäsin takaisin talliin.
Huh onneksi Calvin oli totellut kiltisti käskyäni. Avasin karsinan ja talutin hevosen ulos karsinasta. Matkalla ulos sieppasin vielä kypärän ja neonkeltaisen heijastinliivin mukaani, jotka olin jo äsken varannut ovelle. Ulkona tarkistin vielä, että satulavyö oli sopiva ja sitten nousin satulaan. Calvin kesti nätisti paikoillaan, kun nousin selkään.
- Hyvä poika, sanoin ja taputin hevosta kaulalle.
Lähdimme tallin pihasta. Onneksi tämä seutu oli minulle tuttua koska asuin aika lähellä, ja kävin itse silloin tällöin samoilla maastopoluilla. Kävelimme rauhallisesti pitkin lumista polkua. Calvin oli ihanan reipas ja puhkui intoa. Polku jatkui vielä pitkän matkan. Kehoitin ruunan raviin.
Calvin nosti ravin helposti, eikä tarvinnut alkaa tappelemaan siitä, että ravataanko vai ei. Ruunalla oli ihanat askeleet. Ravailimme pitkin pientä kiemuraista polkua. Pian polku päättyi ja pidätin Calvinin käyntiin. Saavuimme autotielle. Kävelimme aivan tienreunaa pitkin vähän matkaa. Pian käännyimme pienelle tielle, joka oli sallittu vain ratsastajille. Kehoitin Calvinin ravin kautta laukkaan. Hevosen laukka oli ihana pehmeä, mutta ehkä aavistuksen pompottavainen. Nautimme laukasta molemmat täysillä. Pian tie päättyi ja hidastin raviin. Teimme U-käännöksen ja laukkasimme tien toiseenkin suuntaan. Sitten hidastin raviin ja siitä käyntiin. Kävelimme pienen matkaa. Calvin pärskähteli tyytyväisenä ja minä pyyhin tuulen silmiini kirvoittaneita‘kyyneliä’ kasvoiltani. Ratsastimme jälleen pienellä tiellä jonka ympäröivät lukuisat pellot. Pellon ja tien välissä oli pieni oja. Kehoitin Calvinin hyppäämään ojan yli pellolle. Calvin hyppäsi mukavan ilmavasti.
Tepastelimme hetken pellolla.
- Miten olisi pienet peltolaukat, kumarruin kuiskuttamaan Calvinin korvaan ja sitten taputin vielä sen kaulaa.
Nostin jälleen ravin kautta laukan. Calvin laukkasi pitkin peltoa täysin villinä. Calvin ei ollut tähän mennessä innostunut vielä yhdestäkään laukkapätkästä näin paljon. Ruuna nelisti hullunlailla pitkin peltoa. Pian laukka yltyi hurjaksi pukkilaukaksi. Onneksi olin tottunut tähänkin, enkä säikähtänyt pukkeja, vaan oikeastaan nautin niistä. Lopulta kuitenkin kupsahdin maahan. Calvin jatkoi vielä hetken villiä pukkilaukkaansa ja sitten rauhoittui. Jäin maahan makaamaan ja nauttimaan ihanasta hetkestä lumisella pellolla auringon laskiessa. Calvin tuli luokseni. Se tökkäsi minua turvallaan kuin sanoakseen ‘mitä ihmettä sä tyttö siellä maassa teet?’
Aloin kikattaa. Calvin oli niin söpö. Nousin ylös maasta ja hyppäsin takaisin hevosen selkään. Kävelimme vielä hetken pellolla ja lähdimme sitten takaisin tallille.

***
Tallin pihaan saavuttuamme oli jo pilkkopimeää.

Jasse oli jakanut jo kaikille hevosille iltaheinät ja siivoili maneesista hevosten lantoja. Otin Calvinilta varusteet pois ja vein ne omille paikoilleen. Harjasin ruunan ja sen jälkeen toin sillekin iltaheinät. Silittelin vielä hetken ruunan paksua talvikarvaa ja hyvästelin sen. Kävin vielä maneesissa sanomassa heipat Jasselle ja kiittämässä siitä, kun sain tulla hoitajaksi tallille. Menin ulos ja kaivoin kännykkäni taskusta, soitin isälleni ja sanoin ettei minua tarvitsisi tulla hakemaan vaan tulisin kävellen kotiin.
Vedin uuden tupsupiponi paremmin päähäni ja laitoin kohmeiset sormeni takaisin lapasiin. Lähdin kävelemään kotia kohti. Kun olin kävellyt vähän matkaa käännyin vielä ympäri ja katsoin tuota ihanaa tallia ja ajattelin mielessäni, että huomenna olisi pakko ehtiä uudelleen hoitamaan Calvinia. Kotona minua odotti vielä perheemme majatalon koristelu, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut koristella mitään vaan menin talliin toivottamaan hevosillemme hyvät yöt ja siitä suoraan nukkumaan.


 - Olivia | Kommentoi



- Kaupungilla Ja Maastossa -
21.12.2009 13:57 | Olivia

Heräsin kahdentoista aikaan. Laahustin pieneen, mutta mukavaan vanhanaikaiseen keittiöömme. Tongin kaapeista jotain syötävää, ja asetin ruoat sitten pienelle pyöreälle pöydälle, jota ympäröivät kolme tuolia. Otin vielä jääkaapista tuoremehun ja asetin senkin pöydälle. Istuin tuolille ja aloin väsäämään itselleni voileipiä. Kun olin tehnyt leivät itselleni, mieleni muuttui halusinkin kahvia enkä tuoremehua. Laitoin mehun takaisin kaappiin ja otin maidon tilalle. Kipitin kahvinkeittimen luo ja laitoin kahvin tippumaan. Ah niin rauhallista, kun vanhempani olivat jo lähteneet kaupungille joululahjoja ostamaan.. Nautiskelin aamiaisestani melkein puoli tuntia (hui miten kauan !) Kun olin syönyt menin suihkuun. Peseydyin nopeasti ja hipsin sitten omaan huoneeseeni pukeutumaan. Puin ylleni valkoisen WESC - hupparin ja tummat pillifarkut. Sen jälkeen, kun olin pukenut ryntäsin vessaan föönaamaan hiuksiani. Kun hiukseni olivat kuivat laitoin ne hetkeksi kiinni ja aloin meikkaamaan. Meikkasin tänään ihan kevyesti. (mutta ilman meikkiä en minnekään menisi, vaikka äitini kuinka valittaisi.)  Kun olin meikannut laitoin vielä hiukseni kuosiin ja pukeuduin ulkovaatteisiini.

Ulkona oli aika kylmä. Tuuli tuiversi kovasti vasten kasvojani ja pakkanen nipisteli poskipäitäni. Laahustin talliin. Tallissa kaikki hevoset mutustelivat vielä äidin antamia aamuheiniä.. Pitäisi varmaan heittää kohta hevoset pihalle..
Vein hevoset ulos yksitellen ja sen jälkeen menin takaisin talliin. Karsinat olivat aika sotkuisia, joten minun piti siivota ne.. (äidin mieliksi)
Siivoilin karsinoita vähän yli puoli tuntia ja sitten päätin lähteä kaupungille. Menin sisälle ja vaihdoin toisen takin ja pujotin jalkaani uudet ruskeat UGGini. Odotellessani äidin ja isän saapumista, päätin mennä juttelemaan tarhassa oleville hevosille. Pian vanhempani saapuivatkin ja hyppäsin autoon. Äiti vei ensin isän erääseen kauppaan ja jätti minut sitten yhden kauppakeskuksen parkkihalliin, josta hipsin sitten erääseen kauppakeskuksessa olevaan kahvilaan. Istuskelin kahvilan pöydän ääressä hetken ja katselin ikkunasta ulos lumisateeseen. Pian ystäväni Amelia ja hänen poikaystävänsä James saapuivat kahvilaan. Amelian meikit olivat levinneet rankassa lumisateessa.

- Olisit käyttänyt vedenkestävää, tokaisin kun Amelia istui viereeni.
- Täh? Amelia näytti hölmistyneeltä.
Kaivoin laukustani peilin ja ojensin sen ystävälleni.
- Kulta, miks sä et sanonu mitää, et mun meikit on levinny ? Amelia sanoi ja katsoi poikaystäväänsä kysyvästi.
James ja minä vain nauroimme. Amelia katosi vessaan korjaamaan meikkejään.
- Millon muuten Tom tulee pois sieltä etelästä ? James kysyi vilkaisten minua ja sen jälkeen siirsi katseensa ikkunaan
- Jouluaattona tietääkseni, sanoin ja siirsin itsekin katseeni ikkunaan. Lunta satoi aivan kamalan paljon.
- Haluutko nähä mitä ostin tänään Amelialle joululahjaks ? James kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
- Tottakai ! Sanoin iloisesti.
James kaiveli taskunpohjiaan ja viimen löysi etsimänsä. Poika asetti pöydälle pienen kauniin korurasian. Hetken tuijoteltuani rasiaa otin sen käteeni ja avasin sen.
- Vau ! tokaisin samalla kun silittelin kauniin sydänriipuksen pintaa. - Tää on tosi upee !
- Sitä minäkin ajattelin kun näin sen, James sanoi hymysuin. - Katso toinenkin puoli..
Käänsin korun ympäri ja luin kaiverruksen hymyillen.
- Tosi suloista, sanoin ja ojensin korun takaisin pojalle.
- Mitäs täällä juoruillaan, Amelia sanoi ja istui takaisin pöydän ääreen.
- Hei mennäänkö ostamaan jotain juotavaa, James kysyi samalla kun yritti huomaamatta änkeä korurasiaa taskuunsa.
Minä ja Amelia olimme samaa mieltä Jamesin kanssa ja ryntäsimme kassan viereiselle 'hyllylle', jossa olivat kaikki pullat, sämpylät ja muut herkut.
Minä otin sämpylän ja kahvin. Maksoin kassalle ja kipitin herkkujeni kanssa takaisin pöytään. Pian perässä tulivat  myös nuoret rakastavaiset (Amelia ja James). Istuimme kahvilassa vielä noin tunnin ajan ja sitten Amelia ja James lähtivät leffaan ja minä menin erääseen hevostarvikeliikkeeseen ostamaan hevosillemme joululahjoja. Olin kaupassa vähän alle tunnin ja sitten äitini tuli hakemaan minut samaisesta parkkihallista, jonne oli minut jättänytkin.

Kotona vein ostokseni huoneeseen ja vaihdoin ratsastusvaatteet ylleni.
Laahustin talliin ja otin riimunnarun. Sitten menin tarhan luo, jossa kaikki hevoset olivat ja otin Nellien riimusta kiinni, ettei se enää lähtisi karkuteille. Sitten laitoin riimunnarun kiinni riimuun ja talutin tamman talliin. Vein Nellien sen omaan karsinaan ja hain sen harjat. Harjasin Nellien perusteellisesti. Tamma nautti harjauksesta ja näytti siltä kun voisi nukahtaa siihen paikkaan. Kun olin harjannut ponin, vein harjat pois ja kävin hakemassa sen varusteet. Laitoin satulan hevosen selkään ja oikaisin hieman kurtistunutta violettia satulahuopaa. Laitoin satulavyön vielä aika löysälle.
Laitoin hevoselle tässä välissä suojat ja sen jälkeen suitset. Olin juuri viime viikolla ostanut Nellielle uudet suitset, joiden otsapanta oli koristeltu kauniisti timanteilla. Nyt kiristin satulavyön ja talutin tamman ulos tallista. Nousin ulkona selkään ja lähdimme kävelemään kohti lumisia metsäpolkuja. Kävelimme pitkin pientä lumen peittämää hiekkatietä.
Kehoitin tamman raviin. Ravi oli ihanan pehmeää ja tasaista.. Istuin hetken harjoitusravissa, mutta sitten aloin keventää. Ravailimme tien päähän josta lähti pieni kapoinen polku kohti metsää. Annoin pidätteitä ja istuin tiiviimmin satulaan. Nellie hidasti käyntiin. Tallustimme pitkin tuota lumista ja kapeaa polkua. Kun polku hieman leveni kehoitin tamman taas raviin. Yhtäkkiä tamma säikähti jotain ja lähti laukkaan. Putosin selästä ja lensin paksuun lumihankeen, jonne upposin melkein kokonaan. Nousin ripeästi ylös ja näin muutaman metrin päässä Nellien, joka tuijotti minua hölmistyneen näköisenä. Hymyilin. Kävelin tamman luo ja taputin sitä kaulalle.
- Ei hätää rakas, sanooin ja nousin takaisin selkään.
Kävelimme jonkin matkaa. Pian polku muuttui kapeaksi hiekkatieksi. (tie vain ratsastuskäytössä) Nostin jälleen ravin. Ravasimme suoraa tietä hetken. Edessä oli mäki. Kehoitin Nellien laukkaan. Laukka oli ihanaa, pehmeää ja tasaista. Laukkasimme pitkän matkan vielä mäen jälkeenkin. Lumi pöllysi kauniisti hevosen nelistäessä eteenpäin.
Tuuli kirvoitti vedet silmiini. Nautin vielä hetken laukasta ja pidätin hevosen raviin.
Tulimme taas kohtaan josta pääsi polulle. Pidätin tamman käyntiin. Kävelimme pitkin polkua. Alkoi tulla pimeää.
- Nyt olisi varmaan aika lähteä kotiin, vai mitä ? Sanoin ja taputin tamman kaulaa.
Kävelimme polkuja pitkin rauhallisesti kotiin..


( Päivitetty: 21.12.2009 15:37 )

 - Olivia | Kommentit (2)Kommentoi



Ikävä..
21.12.2009 04:54 | Olivia

Nyyh ! Ikävä jo nyt Jassea O: 
Toivottavasti tulis pian takas v-maailmaan ;'C Oikeesti aika outoo, vaikken ees koko muijjaa kunnolla tunne niin silti tälläin ikävä :<
Mukava tyttö tosiaan hän on ♥ 
   ..  Tulisit takas  ! =(

Oikeesti tosi outo juttu: < Katos vaan, ja poisti kaikki sivunsa, ilmotti vaan häipyvänsä v-maailmasta :'<

.. näihin synkkiin tunnelmiin sitten jäämme :D Jöö..

Unia kaikille ! ♥


 - Olivia | Kommentoi



Dominosta..
19.12.2009 23:44 | Olivia

Ihanaa, kun ei ole enää huolia Dominon kohtalosta..
Nimittäin olen päättänyt, että paikka sulkee nyt ovensa.. Varmaankin ensi viikon alussa.. =) 
..Olen iloinen :O No toisaalta.. tallihan on pyörinyt jo vuodesta 2008 ja pian on jo vuosi 2010, kait on Dominon aika kuolla pois :)
Eihän useat virtuaalitallit yksinkertaisesti vaan kestä kauaa.. Mut emmä kyl tosiaan oo yhtään surulline :) Välil oli tosiaan ihanii hetkii tallin parissa, toisinaan se alko tuntuu jo taakalta, tylsältä ja liian samanlaiselta kun muilla. No en mä nyt virtuaaliheppoja kuitenkaan  haluu kokonaan jättää :p (vaik kyl pitäis :D Noloohan se on jo täs iässä..)
No osan hevosista ehkä siirrän tänne.. Osan jätän homehtumaan Dominoon ja osan myyn :)
Epäilen että Domino tekee vielä paluun, mutta siihen menee aikaa..

Ja toiseksi, ihanaa viimeinkin vaihtaa nimeä ☻ Olen pyörinyt monia, monia vuosia homeisella MAGGIE nimellä. Nyt on aika päästää siitä nimestä irti ja heittää se kuoppaan. :) Nyt esiinnyn siis myös virtuaalimaailmassa omalla nimelläni. (Olivia)

Hyviä öitä kaikille :')

ps. välillä aika hassua kirjoittaa OLIVIA eikä MAGGIE :DD:D:


 - Olivia | Kommentoi


©2018 Olivian Vuonohevoset - suntuubi.com